Kolmas Kosmologia
25. Blogi
GRAVITAATIO JA MAGNETISMI – SYVÄ KOSMINEN LÄPÄISYJÄRJESTYS
NEUTRIINOKENTTÄ ELI LÄPÄISIJÄ
Valon ja sen vakionopeuden C kannattaja
on neutriinokenttä. Se näyttelee tärkeää osaa kosmoksen rakenteen
muodostamisessa.
Tätä kenttää voidaan hyvin perustein kutsua valoeetterikentäksi, valon
’kantajaksi’.
Sen lisäksi, että neutriinokenttä mahdollistaa valon nopeuden ja välittää kosmisen informaation, sillä on ratkaiseva rooli aineellisen materian massan muodostamisessa.
Massan muodostuminen perustuu tuon kentän kvanttiominaisuuksiin, sillä
eetterillä on omat kvanttiutumiseen perustuvat ”kvanttirakenteensa”. Näihin
kvanttirakenteisiin tai kenttätiloihin perustuu koko aineellisen maailman
olemassaolo ja rakentuminen.
Neutriinokenttää voidaan kutsua myös Higgsin kentäksi, jos havaitaan, että on yhdestä ja samasta asiasta kyse. Se mitä tässä jää kaipaamaan, on yksikkö. Eli ovatko esimerkiksi "Planckin yksiköt" se alin erottuva yksikkötaso, josta massan eri asteiset muutokset syntyvät objektiensa mukaan skaalautuen?
MATERIAN ITSEORGANISOITUVAN JÄRJESTYKSEN PERUSTEET
Protonit ovat kaiken massan ja gravitaatiovaikutuksen aineellinen kivijalka.
Mutta myös protoneilla on oma kosminen kiertokulkunsa, joka perustuu galaksien
ytimien Musta-aukkoihin. Tässä luetaan ”protoneiksi” myös neutronit, joissa on
elektroni.
Mustat aukot ovat kosmisia rakenteita, jotka ylläpitävät myös protonien, kuten
muunkin aineen, kosmista kiertoa
avaruuden eri asteisissa ja eri kokoluokan rakenteissa.
JÄRJESTELMÄRAKENTEET
Ensin on peruskenttä, sitten valo ja elektronit. Ja sen jälkeen Protonit ja
alkuaineiden jaksollinen järjestelmä. Sitten aineelliset kappaleet, planeetat,
tähdet ja galaksit, sekä galaksijoukot.
Aineelle on ominaista, että sillä on sähköisiä ja magneettisia ominaisuuksia.
Lisäksi sillä on massa, joka kuvaa sen suhteellista tiheyttä ja määrää.
GRAVITAATIO JA MAGNETISMI
Gravitaation lähtökohta on protonikohtainen ”kenttäläpäisy”. Siten gravitaation
syy ja lähtökohta juontuu neutriinoläpäisystä, jonka kvanttiluonne saadaan
siitä, että se on yhteisvaikutus aineellisten kappleiden sisältämään
nukleonimäärään.
Se, miksi gravitaation vaikutus näyttää melko ’heikolta’, johtuu vain siitä,
että aineen atomit ja molekyylit ovat tältä kannalta ”sikin sokin” eri suuntiin
asettuneina, koska ne järjestyvät aineeseen kemiallisen ja sähkömagneettisen
”ohjeensa” mukaisesti.
Jos nukleonit voisivat olla ’samansuuntaisia’ niiden massa muodostaisi mustan
aukon, mutta tämä ei ole tavanomaisissa yhteyksissä mahdollista. Se missä nuo
”tilat” ovat mahdollisia vastaa sitä – missä mustat aukot ovat mahdollisia.
Aineen magnetoiminen on sen ydinspinnien saattamista samansuuntaisiksi.
Magnetismin ”heikkous” mustiin aukkoihin verraten johtuu siitä, että aineen
atomeja ei voi normaaleissa aineen tiloissa saattaa – samansuuntaisiksi -- kuten musta-aukoissa tapahtuu.
Magneeteissa samasuuntaisuus on varsin rajoitettua kemiasta johtuen, koska sähkömagnetismi
on ohjaavana voimana aineen molekyylirakenteissa. Magneetti on sitä vahvempi –
mitä enemmän siinä on samansuuntaisia ydin-spinnejä atomeissaan.
***
Kun esimerkiksi terästä magnetoidaan sähköisesti, vain suhteellisen pieni osa sen atomeista
ja molekyyleistä voi liikkua niin, että niitä siirtyy atomin -- tai protonien enemmistön rotaationavan suhteen ”samansuuntaisiin”
tiloihin, jolloin ne vahvistavat magneettien vaikutusta.
On mahdollista, että mustan aukon muodostuminen luo tilanteen, jossa jopa
protonien oma sisäinen säierakenne hajoaa ja siten sen säierakenne asettuu
samansuuntaiseksi. Näin loppuromahdus saa tarvitsemansa fysikaaliset
edellytykset täyttymään.
Mutta kun musta-aukko muodostuu, säteilypaine ja sähkömagneettinen este poistuu
ja ydinaines voi kutistua ikään kuin toinen toisensa ”sisään”. Tällöin ydinaineksen,
erityisesti protonien rotaatioakselit voivat suuntautua yhdenmukaiseen suuntaan ja niin aine voi romahtaa joko
neutronitähdeksi tai mustaksi aukoksi. (Neutronitähti vaatii oman mallinsa).
PROTONIT OVAT KVANTTIGRAVITAATION YKSIKÖITÄ
Avaruuden täyttää kaikkiallinen neutriinokenttä. Se on myös se tekijä joka
ylläpitää valon nopueden vakion c. Perushiukkaset, elektroni, protoni ja fotoni
ovat tuon saman kentän kvanttiutumisen koostumia tai ”solmukohtia”. Tällä neutriinokentällä
on loputtomasti erilaisia – kvanttiutumisen tiloja tai muotoja. Tuo kenttä omaa
erittäin laaja-alaisen kyvyn skaalautua erilaisiin muotoihin, joissa se
muodostaa materiaa.
Protonien kenttäläpäisy on gravitaation skaalautumisen perusta. Jokainen
protoni toimii -- NEUTRIINOKENTÄN läpäisyn kokijana ja LÄPÄISY LUO MASSAN niille.
Tästä muodostuu – protonien
skaalautuessa – kun ne yhdistyvät aineeksi ja massaksi, se kaivattu yhteys, jota
ei gravitaation ja kvanttiteorian välille ole tähän saakka löydetty.
AINEESSA, sen eri muodoissa, tuo yhteys ikään kuin katoaa, koska sähkömagneettiset
ja kemialliset voimat ovat aineessa vallitsevia. Lisäksi aineessa atomit ja
molekyylit ovat hyvinkin eri suuntiin kytekettyinä kide- ja
molekyylirakenteidensa johdosta. Edelleen, kaasuissa molekyylien liike-energia
estää gravitoivaa vaikutusta, vaikka ei kokonaan.
Päätyessään ”musta-aukko tilaan” protonien aineeelliset rakenteet ovat
murskattuja ja niiden perussäierakenteen ollessa myös hajotettuna, protonit
ovat musta-aukoissa täysin alkeisosiinsa hajonneina.
Tällöin koko protonimassan KENTTÄLÄPÄISY SUMMAUTUU ja musta-aukko ottaa PSEUDOPALLON muodon, jossa
sen GEOMETRIA eriytyy muusta avaruudesta. Tuo muoto esiintyy selkeimmillään galaksien
ytimissä, supermassiivisten m-aukkojen ollessa koko galaksien muodon ja
toiminnallisuuden ’moottoreita’.
GRAVITAATION KVANTTITASON SELITYS (ehdotus)
Kvanttigravitaatio ilmenee siten, että kaikki protonit (ja neutronit) ovat gravitaation massayksikköjä.
Näitä
massayksiköitä voi sitten kertyä valtaisia määriä, jotka summautuvat
massan kasvaessa aina edelleen. Näille massakertymille syntyy sitten
tietyissä vaiheissa "superkvanttitila", jota kutsutaan eri yhteyksissä
"mustiksi aukoiksi" tai "supermassiivisiksi musta aukoiksi", jos ne ovat
galaksien ytimissä keskeisessä asemassa.
Tällaiset
superkvanttimuodot saavat galaksinytimissä sellaisen ominaisuuden, että
ne ajoittain myös purkautuvat erittäin energisinä materiasuihkuina.
Tuollaisissa materiasuihkuissa syntyy ja leviää avaruuteen sen
lähettävän musta-aukon luomaa "uutta ainetta".
Oma käsitykseni on, että
tuossa ilmenee se kosmisen kiertokulun oleellinen puoli, että tuhoutuvan
massan ja materian tilalle luodaan uutta kyberneettisesti
itseohjautuvaa materiaa ja ainetta. Tämän prosessin jatkuessa,
syntyneestä uudesta materiasta lähtee koostumaan uusia tähtiä ja muuta
kosmista materiaa. Ja näin kiertokulku jatkuu itseuudistuvan "luovan
tuhon" kautta.
Neutriinomeri muodostaa sen avaruuden kenttätaustan, jossa valo
vaikuttaa ja etenee. Neutriinoaines on sitä raakaainetta, josta kaikki
muu materia ja kentät koostuvat.
Kun mietitään gravitaation heikkoutta sm voimaan verraten, luulisi ettei
neutriinojen vastaava "heikkous" jäisi täysin huomioimatta? Samoin
pitäisi ymmärtää, että neutriinojen vain "vasenkätinen" olemus vihjaa
selvästi ilmiöön, joka muistuttaa sitä "magneettista monopolia", jota
on etsitty, mutta jota ei voida löytää, koska magneetilla taas on AINA kaksi
napaa, toisin kuin nyt näyttää olevan neutriinoilla.
Oma 3. kosmologiaan liittyvä kantani on, että protonit saavat massansa ”neutriinokentän”
suuntaamina niin, että protoni toimii kuin pieni ”neutriinomagneetti”. Koska atomit aineessa asettuvat sekoittuneisiin tiloihin toisiinsa nähden, gravitaatiosta tulee vain heikentynyt vaikutus, joka jakaantuu epämääräisesti, se ilmenee vain heikosti jäännöstilana.
----------------------------------------------------------------------------------------
Tämä merkitsee, että protonien ”summautuessa” atomeissa ja molekyylisessa aineessa, summautuu myös gravitaatio jatkuvasti massojen kasvaessa. Siis Newtonin painovoiman teoria toimii tässä mallissa aivan mainiosti.
Mutta kun neutriinokenttä on näin saatu mukaan fysiikan teoriaperustaan, se merkitsee myös, että ”neutriinokentän” oma kvantittuminen, kuten ainakin 3 neutriinotasoa ja niiden kosminen sekoittuminen antavat ymmärtää, se johtaa gravitaation uusiin määritysmahdollisuuksiin.
Eräs tällainen uusi määritys liittyy galaktisen ’itseiskentän’ saamaan painovoiman lisään, joka tulee juuri näistä neutriinokentän kvantti-ilmiöistä, sekä sen ja muun kenttämaterian kiertymis- ja spinilmiöistä. Tällä mallilla galaksien ulko-osien liike voidaan nyt selittää aivan ilman mitään ”pimeää ainetta” tai pimeitä hiukkasia.
Kenttäkäsitettä on nyt laajennettava niin, että neutriinot ja fotonit saavat omat oikeat roolinsa ja keskinäiset suhteensa kokonaisuuden -- ja myös massojen -- oleellisina rakenneosina.
Koska kaikki kosmisen materian muodot omaavat spin rakenteen, on myös gravitaatiolla "spin-tekijä".
***
KENTÄN MAHDOLLISTAMAT KVANTTITILAT
Neutriinoeetteri – Planckeetteri – Higgsin kenttä
-- Ovat yksi ja sama valoeetteri
SITOUTUMINEN
Kentästä saadaan materian eri tasoille - sitoutettua erilaisia määriä
massallista materiaa.
Jos lähdetään aivan alimmalta tasolta, niin sillä muodostuu
elektroni-positronipareista fotoneja, joita kenttä siirtää valonnopeudella C.
-- Seuraavalla tasolla, kun esimerkiksi alkeishiukkaset yhdityvät tai
erkanevat, niihin SITOUTUU tai erkenee vain tarkoin rajattuja määriä eetterin kvantteja. Samalla ilmenee myös säteilyä noissa muutosvaiheissa.
-- Sitten voidaan määritellä kunkin alkeishiukkasen oma sidosmassa, joka voi
purkautua, jos se kohtaa oman vastahiukkasensa.
--Seuraava taso saadaankin sitten alkuaineiden muodostumisista. Koko
jaksollinen järjestelmä kuuluu siihen.
-- Kun siirrytään kemiallisiin ja aineen muodostuksen tapahtumiin, tulee mukaan
oleellisena sähköilmiöt ja sähkömagnetismi.
-- Ja lopuksi, kun siirrytään kohti planeettojen ja tähtien järjestelmiä, tulee
mukaan gravitaatio – tapahtumien toteuttajana.
***
GRAVITAATION SKAALAUTUVA OLEMUS
Protonikohtaisena
Gravitaatio muodostuu perustaltaan protonien syntyessä ja niiden sitoutuessa
kenttään. Kun uusi Vety eli protoni tulee luoduksi musta-aukkojen sisäosien
tapahtumissa, sen muodostuminen aikaansaa neutriinokentän – läpivirtauksen –
joka luo sille ”protonikohtaisen” massan.
Tuo läpivirtaus on se fysikaalinen vaikutus, joka sitten aineen kasaantuessa
avaruudessa yhä suuremmiksi objekteiksi, aiheuttaa skaalautuessaan kyseisen kappaleen
gravitaatio-ominaisuudet.
Samalla kun tuo neutriinokenttä kvanttiutuu protonien kautta, siitä syntyy se kaivattu
kvanttigravitaatio, jota on kutsuttu siksi puuttuvaksi renkaaksi, jonka
ratkaisun jälkeen voitaisiin yhtenäisteoria saada valmiiksi.
ON MAHDOLLISTA myös, että Protonit ja neutronit muodostuvat vasta niissä supersuihkuissa, joita musta-aukko sylkee navoiltaan. Tätä on vaikea arvioida, koska on mahdotonta tietää varmuudella mitä musta-aukon sisällä tapahtuu.
Tarkastelin uudelleen 24.5.-25 MK
