KOLMAS KOSMOLOGIA 26
Blogi 26
GRAVITAATION JA MASSAN TAUSTA ON NEUTRIINOKENTTÄ
Neutriinosäteily on kaikkialla
kosmoksessa tapahtuvan materian muutosprosessin seurausta. Tuo muutosprosessi
on kosmisen kiertokulun itseohjautuvan toiminnan olennainen osa.
Neutriinosäteily on perustaltaaan suoraviivaista ja se antaa valolle sen suoraviivaisen
kulun kosmisen alustan.
Neutriinokentän olemukseen kuuluu, että se luo itsestään koostuvia
kvanttirakenteita.
Näitä ovat elektronit ja positronit, joista puolestaan yhdistelmänä syntyvät
valon fotonit.
-- Yhksi elektroni koostuu noin puolesta miljoonasta -- miljoonasta
neutriinosta.
Fotonit ovat yhtyneitä elektronin ja positronin kvantittuneita rakenteita,
joilla on nopeutensa C, joka on sama kuin neutriinokentän oma sisäinen nopeus.
NEUTRIINON JA PROTONIN VUOROVAIKUTUS LUO MASSAN
Neutriinosäteily on perustaltaan suoraviivaista, paitsi kun
protonit hieman poikkeuttavat sitä.
-- Tästä poikkeutuksesta johtuu gravitaatio, joka on protonikohtaista sen
rakenteesta johtuen.
-- Tätä poikkeutusta Einstein kutsui ”kaarevuudeksi” ja siis gravitaation
kaareuttavan avaruutta.
-- Mitä enemmän ainetta on koossa – sen enemmän avaruus sen ympärillä kaareutuu.
-- Se miksi tästä syntyy vetovoimaa massojen välille johtuu siitä, että
protonit suuntaavat
neutriinosäteilyä oman spin-akselinsa
– eli napojensa suuntaan.
Tästä syntyy se heikko – protonikohtainen voima – joka voi aineen kasaantuessa
muuttua valtaisaksi vetovoimaksi, kuten mustissa
aukoissa tapahtuu.
Musta aukkojen tila syntyy, kun protonikohtaiset ”mini pseudopallot” yhtyvät.
Tällöin nuo jopa säännöllisesti galaksien ytimissä esiintyvät
painovoimakeskittymät muuttuvat kokonaan yhtyneiksi pseudopallorakenteiksi.
Tuo yhtynyt pseudopallorakenne on materian ja neutriinokentän yhteistoiminnan
perusta. Se on voimatekijä, joka mahdollistaa – ja toteuttaa materian kosmisen
itseohjautuvan kiertokulun.
ALKUAINEIDEN JAKSOLLINEN JÄRJESTELMÄ
JAKSOLLINEN JÄRJESTELMÄ syntyy tarpeesta luoda ja ylläpitää materian kosmista
olemassaoloa tähdissä ja galakseissa niin, että havitsemamme maailmankaikkeus
voisi toimia kaikissa lukemattomissa asteissaan ja muodoissaan.
-- Tätä kokonaisuutta voi hyvällä syyllä kutsua materian kyberneettisen
kiertokulun itseohjaavaksi järjestelmäksi.
PROTONIEN LUOMINEN
Protonin rakenne on sellainen, että se koostuu 2 positiivisesta ja 1
negatiivisesta ”elektronista” tai e-hiukkasesta. Sen rakenteen mahdollistaa se,
että se syntyy
MUSTA-AUKOSSA,
jossa giganttinen paine saa kaksi ’positronia’ yhdistymään niin sanotuksi
kaksoseksi (joiden analogiaa löytyy kiderakenteiden ’kaksosista’).
Tällöin, jotta protoni saisi sen pysyvän kiinteän rakenteen, nuo 2 positiivista
e-oliota lukitaan yhteen yhden suurienergisen e miinus olion avulla. Kun tuo
kaksostila on saavutettu ja lukittu pysyväksi, se tekee protoneista lähes
’ikuisia’.
Mutta jotta syvempi jaksollinen järjestelmä voisi syntyä, tarvitaan
protonitila, joka on neutraali, ja jolla on kyky toimia protoneja yhteen
sitovana ’vaihtotekijänä’. Näin on synnytetty neutroni, joka on protonin ja
elektronin ’löyhä’ yhdistelmä.
NEUTRIINOKENTÄN KVANTTIRAKENNE.
Kun muistetaan, että jo Mendelejev halusi ottaa etteri käsitteen osaksi
jaksollista järjestelmää, niin on nykytiedon pohjalta mahdollista kuvata koko
universumia koskeva yleinen ”materian kvanttijärjestelmä”.
Edellä on jo esitetty alustavasti kuinka neutreiinokentän kvanttirakenteesta
syntyy aineen perusta protonin ja elektronin, sekä fotonien muodossa. Nyt
tarvitaan aineen välittävä rakennemuoto – ennen tähtien ja galaksien
rakenteiden selvitystä. Ja tuo muoto on juuri ”alkuaineiden jaksollinen
järjestelmä”.
KOSKA JAKSOLLINEN JÄRJESTELMÄ on jo sinänsä tuttu ja tunnettu, ei tässä ole
aihetta siihen enempää puuttua.
Kun toisaalta tähtien synty ja kehitystapahtumat ovat myös jo kohtuullisen
hyvin tiedossa, voidaan hyvin perustein tarkastella astrofysikaalisesti itse
loputtoman galaksiavaruuden olemusta ja sen tieteellistä problematiikkaa.
GALAKSIAVARUUDESTA puhuttaessa on päällimmäiseksi noussut niin sanottu ”pimeän
aineen” ongelma. Onko kyse todellisesta vai näennäisestä? Sitä nyt pohtimaan..
1. Keplerin lait eivät sovellu, ellei
oteta koko galaksin massaa huomioon. Ja kun se on tehty, ei galaksien
ulko-osien kiertoliike enää vaadi muuta selitystä.
2. Lisämahdollisuus on myös se, että galaktisen materian rotaatio
todennäköisesti lisää gravitaation
vaikutusta. Tämä liittyy siihen, että liikkuvalla materialla on enemmän
jatkavuutta eli hitautta, joka on verrannollista gravitaatioon.
MK 24.9.2025.
