3. KOSMOLOGIA OSA 15

 Blogi  15

 

 

Teoreettisia perusteita ja uutta tietoa

3. Kosmologian peruslähtökohta on, että äärettömän kosmoksen olemuksen muodostavat yhtenäinen ja tasalaatuinen taustasäteilykenttä, sekä miljardien vuosien kiertokulussa itsensä uudistava materia. Materia ja energia eivät koskaan katoa kosmisissa prosesseissa, vaan ne noudattavat materian häviämättömyyden lakia - joka sallii niiden muuttua toinen toisikseen, tai olomuodoistaan toisiin, loppumattomassa kosmisessa kierrossaan.

 

[Kommentti Higgs-aiheesta loppuosassa]

Aineellinen materia, kaiken olemassaolon perusehto, on jatkuvassa ja
tiiviissä yhteenkietoutuneessa toiminnallisessa symbioosissa universumin täyttävän kosmisen säteilytaustan muodostaman kenttämaterian kanssa. 

Mikäli kenttien dynamiikka ja niiden kosmisissa järjestelmissä merkittävä gravitaatiovaikutus otetaan oikealla painollaan huomioon, voidaan havaita, että mitään ”pimeän massan ongelmaa" ei ehkä lopulta ole olemassakaan. Tämän kysymyksen lopullinen selvittäminen vaatii päättäväistä ja rohkeaa nykyisten teoreettisten perusteiden uudelleen arviointia ja tarkistamista.

Tämän kirjoitussarjan aiemmissa osissa tätä tehtävää on yritetty nyt ratkoa aiempien 14. Blogin esiin nostamien uudenlaisten näkökulmien ja myös eräiden aiemmin käyttämättömien ideoiden pohjalta. Tämän ohella olen pyrkinyt nostamaan esiin sekä nykyteorian ongelmia että niihin nähden osin aiemmin harkinnassa olleita, mutta nyt hylättyjä ajatus- ja käsitemalleja. 

Olen itse vakuuttunut, että näitä voitaisiin uusista peruslähtökohdista käsin, nostaa uudelleen tarkastelun fokukseen ja monin osin myös ottaa käyttöön, mikäli havaitaan, että niistä sellaisenaan (tai kehiteltyinä) olisi teoreettista hyötyä. Tämän menettelyn taustana ovat ne vakavat teoreettiset ongelmat ja uudenlaiset selittämättömät probleemit, joita kutsutaan "pimeän materian" ongelmaksi. Olisihan outoa, että tieteen selityskyky olisi juuri nyt muka entisestään heikentynyt valtavista panostuksista huolimatta. En usko tähän, vaan ajattelen että nykytulkinnoissa ollaan eksyksissa. Ja tämä asiaintila on saatava korjattua.

Kosmologiassa tullaan vähitellen tilanteeseen, jossa voidaan hyvin perustein omaksua lähtökohtaisesti sellainen sekä looginen että myös kokemusperäinen näkökanta, että se maailmankaikkeuden osa, jota tieteen instrumentein on voitu tutkia, muodostaa niin sanotun ”edustavan otoksen” äärettömästä kosmisesta jatkumosta. Ja tämän tiedostaen kosmiset tieteet tutkivat erilaisia materian kiertokulkuun liittyviä osaprosesseja ja näihin liittyviä kyberneettisiä toimintamuotoja.
 

Kuva 1.

Materian kosmisen kybernetiikan yleisimmän tason kiertokulkukaavio. 

 
Kybernetiikka – Wikipedia
 

Avaruuden perustavan taustarakenteen muodostaa tasalaatuinen ja suuntariippumaton kosminen taustasäteily. Tässä taustassa erilaiset kosmisen materian aineelliset ilmentymät ja tiivistymät suorittavat oman roolinsa mukaisessa vuorovaikutuksessa omaa, gravitaatiokeskuksina toimimisen kyberneettistä tehtäväänsä.
Kosmisen säteilytaustan erilaisia rooleja ja sen toiminnan tärkeitä merkityksiä on useita. Tuo säteilykenttä ylläpitää eräitä kosmisen kybernetiikan toiminnan kannalta oleellisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi sen 2,7 K° lämpötilan, joka muodostaa avaruudessa sen termodynaamisen merenpinnan, jota kohti kaikki ”vapaa” materia pyrkii termodynaamisesti mukautumaan – eli jäähtymään. 

Säteilytaustan yleisen lämpötilan oleellisen tärkeänä funktiona on toimia määrättynä jäähdyttäjänä materialle, josta tähdet ja galaksit alkavat gravitaation yhteenvetäminä muodostumaan, säilyttäen näissä luovissa prosesseissa omat vaiheominaisuutensa materian kosmisen kybernetiikan omien ominaisuuksien ja lakien mukaan. Ja tätä on pidettävä sen tärkeänä perustehtävänä. 

_______________


Itseohjautuva kiertoprosessi tuottaa jatkuvasti, eri puolilla avaruutta uutta perusmateriaa luovissa astrofysikaalisissa prosesseissa. Tätä uutta materiaa tuottavat monenlaiset kosmiset ilmiöt, kuten suuressa mittakaavassa usean erilaisen prosessin aikaansaamat valtaisat supernovat, ja nyt jopa äsken löydetyt giganttiset hypernovat. Niiden räjähdyksistä ovat (lähes) kaikki niin sanotut raskaat alkuaineet peräisin.  

Kolmas Kosmologia on kiinnittänyt huomionsa kvasaarien ja galaksinytimien valtaisiin jetteihin -- ainesuihkuihin, jotka voivat olla miljoonien valovuosien mittaisia, ja jotka siis syntyvät supermassiivisten musta-aukko jättiläisten ajoittaisista ultra- tai hyperpurkauksista, kun nyt tätäkin sanaa on alettu käyttää.

Uuden teorian mukaan näissä purkauksissa tapahtuu perusmaterian eli vedyn H, "uudelleenluominen". Vety on näin siis suorittanut "täyden kierroksensa" ja siten ikään kuin "vetänyt kosmisen kellon". Tässä on se syy, miksi niin sanottuja "alkeellisia vetytähtiä" löytyy edelleen, vaikka niitä nykyteorioiden mukaan ei enää pitäisi lainkaan olla. Sama pätee osin myös moniin hiljattain löydettyihin galakseihin (niiden materiakoostumukseen).

Hypernova – Wikipedia 

__________________

Kenttien yhtenä perustehtävänä on myös ylläpitää sitä koheesiota, jonka galaktiset järjestelmät vaativat, voidakseen toimia juuri niillä tavoin, jotka me saamme havainnoissamme nähdä. 
 

Kentät ja kenttämateria osallistuu siis aineen erilaisten dynaamisten rakenteiden ja muotojen ohella myös "gravitoivaan perustehtävään", muun merkityksensä ohessa. Kenttien eräs tärkeä "rooli" on toimia galaksijoukkojen ja itse galaksien pysyvyyden ylläpitäjänä. Tämä selittää täysin luontevasti niin sanotun viriaaliteoreeman kautta esiin nousseen "massan puutteen". Tämähän ilmenee galaksien uloimpien tähtien ja muun materian liian suurena kiertonopeutena - kuten lukija aiemmasta jo muistanee? Kyseessä olevan "nopeuden selitys" kaipaisi siten lisämassaa galaksien ulko-osien kiertoratojen sisäpuolelle. Mutta tätähän ei ole uusina hiukkaslajeina, tai muina ennen tuntemattomana aineksena, tutkijoiden kovasta yrityksestä huolimatta, löydetty.

Kosminen taustasäteilykenttä, on informaation välittämisen avaininstrumentti, jotta kosminen itsesäätely ja luova toiminta voisivat ylipäätään toimia. Näin kosmoksen itseohjautuvaan ja siten siis kyberneettiseen säätelykoneistoon, sisältyy väistämättä kyky luoda, säilyttää, sekä erittäin funktionaalisesti käyttää informaatiota.

______________

 

Tämän vuoden aikana on julkaistu tutkimusmateriaalia ja sen pohjalta myös kuvia, joiden perusteella on hyvin mahdollista arvioida, että uusi aineisto käy hyvin yhteen "3. kosmologian" asettamuksiin ja sen perusilmiöiden selityksiin. (Vuosi on 2013).

NASA - From Super to Ultra: Just How Big Can Black Holes Get? 

 

Kuva 2. 

 

 

Nasan avaruuskaukoputki Chandran kuva aktiivisesta galaksinytimestä ja sen keskellä olevasta ultramassiivisesta mustasta aukosta ja sen ympäristöstä. 

 

Kosmiset suihkupurkaukset ja materian kosminen kierto

Vetovoimassa on kyse eräänlaisesta ydinaineen ja kentän suuntautumisen turbiinimaisesta ominaisuudesta, joka pyrkii vetämään ekvaattorillaan puoleensa, ja suuntaamaan kentän 90 asteen kulmassa napojensa suuntaan.

 
Lainaus 2. Blogista:

"Kun aine, kosmisessa kiertokulussaan, joutuu takaisin synnyinpaikkaansa, giganttiseen galaksin keskustan mustaan aukkoon (tai kvasaariin), se kokee olosuhteet, joissa sen kaikki alkeisosat tulevat täysin yhteneviksi – ja niiden rakenteen jousimaiset jännitteet tulevat tässä "myllytyksessä" oikaistuiksi. 

 
Tässä giganttisessa prosessissa, elektroni-positroni-kvarkkisäikeet ovat ”valssautuneet” ja oienneet siten, että kaksi positronia voi jopa yhtyä ja muodostaa kaksosen, joka tavallaan 'jäätyy' giganttiseen suihkupurkaukseen päädyttyään. Kun tähän tilaan liittyy (purkaussuihkussa) nyt vielä suurienerginen elektroni siten, että se sitoutuu syntyneen positronikaksosen komponentteihin, niin se muodostaa näiden kanssa lukkiutuessaan juuri protonille tyypillisen hadronisen rakenteen. 

Edellä kaavaillussa prosessissa on näin, galaktisen ”musta-aukko jättiläisen” prosessoimana, syntynyt täysin uusi protoni kosmisen kierrätyksen lopputuotteena.  (Se on lopputuote sen uudelleen muodostuksen kannalta, mutta samalla se on luonnon dialektisuuden mallinäyte siitä, kuinka lopusta tulee uuden alku - ja ikuinen kiertokulku voi taas alkaa alusta).

Tämä materian kyberneettinen uudelleenkierrätys on varsin perusteltavissa oleva prosessi, perustavimpien kosmisten tapahtumien validiksi mallintamiseksi ja teoreettisen kuvailun peruslähtökohdaksi.

Gravitaatio ja entropia ovat olemukseltaan dialektiset vastinparit. Gravitaatio vetää materian rakenteen "kosmisen kellon" ja ylläpitää kosmisen koneiston toiminnan... Entropian olemukseen kuuluu toiminta "tasoittajana, jäähdyttäjänä ja toiminnallisena purkajana", jotta kosminen kiertokulku käy mahdolliseksi – ja energia ja informaatio voivat jakaantua oikealla tavalla."  

..Lainaus päättyy..
 

 

Tämä asetelma takaa Kosmisen kybernetiikan itseohjautuvan- ja uusiutuvan luovan mekanismin laajimman tason toiminnan.  

Materian kosminen massajakauma ja sen määräämä kosmisen säteilytaustan noin 2,7 K° "merenpinta" takaavat keskimääräisesti myös valon ja säteilyn niin sanotun vakio- eli informaationopeuden c. Näistä vain gravitaatiolla on kuitenkin myös oma toiminnallinen mekanismi. Tämän mekanismin uusi (ja tiettävästi ainoa) selitys on tämän tutkielman eräs perustavimpia tavoitteita. Ja tästä seuraa myös se, että mainittu tavoite yhtyy tarpeeseen ja mahdollisuuteen esittää täysin uudelta pohjalta lähtevä materian laajimman kosmisen tason kiertokulkuun perustuva niin kutsumani "3. Kosmologia", jossa materiaa syntyy kaiken aikaa uudelleen, ja jossa ei ole tarvetta esittää mitään "yhtä ainoaa alkuluomista".

 
Lainaus 1. Blogista:

"Hyvänä vihjeenä uuteen malliajatteluun olen käyttänyt muun muassa Steven Weinbergin kirjassa ”Unelmia viimeisestä teoriasta” olevaa kohtaa, jossa hän selittää Albert Einsteinin laskemaa aiempaa tarkempaa (ja havaintoja vastaavaa) Merkuriuksen radan kiertymää.  

Weinberg toteaa: 

”Kun Einstein 1915 laski uuden teoriansa seurausvaikutuksia, hän huomasi oikopäätä sen selittävän puuttuvat 43 kaarisekuntia. (Eräs kiertymistä lisäävä tekijä Einsteinin teoriassa on gravitaatiokentän energian itsensä aiheuttama ylimääräinen painovoimakenttä. Newtonin teorian mukaan painovoimaa aiheuttaa vain massa, ei energia, ja senpä takia siitä puuttui tämä ylimääräinen kenttä.)”. 

Merkittävä kohta edellisessä on: ”gravitaatiokentän 'materian' itsensä aiheuttama ylimääräinen painovoimakenttä”, josta voimme loogisesti päätellä, että tämä ”kenttien paino” voi olla perusteseikka, kun nyt pohdiskellaan ”puuttuvan massan tai energian” olemusta ja rakennetta.

Tarkasteltaessa nykyistä "pimeän massan" problematiikkaa, on väistämätön johtopäätös, että nykyisissä teoreettisissa lähtökohdissa ja perusasetelmissa on jotain pahemman kerran vialla. Tulen tässä tutkielmassa esittämään uuden vaihtoehtoisen tulkinnan ymmärtää ja selittää sekä "puuttuvan materian" että niin kutsutun "puuttuvan energian" nykyiset (ehkä jopa näennäiset) ongelmat. 

[...] Kenttien massat aiheuttavat todennäköisesti ne ilmiöt, joiden selittämiseksi on tutkijoiden ensisijainen johtopäätelmä ollut, että ne selittyisivät (vain?) näkymättömällä lisämassalla eli niin kutsutulla "pimeän aineen oletuksella".  

Tämä olisi otettava tutkimuksen perustaksi, kun pohditaan galaksitason "liiallisen rotaation ongelmaa". Eikä kyse ole vain passiivisista haloista, vaan aidosti itse massan määrään vaikuttavasta kenttien kietoutumisesta, jolloin kentät voivat muodostaa (olla osallisina) valtaosaan koko galaksin massasta."  

Lainaus päättyy...

 

Massan muodostumisen yhteyksistä esimerkiksi Maan rotaatioliikkeeseen: katso myös Blogi 8.http://mikalogia.blogspot.fi/2013_03_20_archive.html

 

Tähtien kehitys ja alkuaineiden tuotto

Jos tähti on riittävän massiivinen, se muuttaa ensin ytimensä vedyn heliumiksi ja vuorotellen ja "kuori" kerrallaan, yhä raskaammiksi ytimiksi aina hiileen saakka, jonka jälkeen voi vielä syntyä joukko keskiraskaita alkuaineita aina rautaan saakka, mutta jossain tämän kehityksensä vaiheessa tähden sisäiset ominaisuudet ovat, kuumuus ja paine mukaan lukien, jo "kypsyneet" sellaiselle asteelle, että tähti räjähtää supernovana.

Supernovat sitten kylvävät näitä raskaita atomi-, pöly- ja molekyylisiä kaasuaineksia kosmiseen ympäristöön. Tässä astuu jälleen kuvaan luova vuorovaikutus ja yhteistoiminta entropian ja gravitaation kanssa. Raskaammatkin ydinainekset jäähtyvät ja päätyvät lopulta osaksi näin syntyvien uusien tähtien (plasman) ja niitä kiertävien planeettojen alkuainerakenteen perusmateriaa.
 

Tämä kosmisen materian rikastumisprosessi on kuitenkin selvästi kaksijakoista. Aivan kuten on olemassa hyvin eri-ikäisiä tähtiä, on olemassa myös tähtien eri "sukupolvia", jotka sisältävät eri asteisesti vetyä, heliumia ja raskaampia alkuaineita. Suuri osa vanhoista "pääsarjan tähdistä" omaa paljon vähemmän raskaita alkuaineita, kuin mitä omaavat uudemmat ja vasta syntyneet kumppaninsa. Mutta tilanne ei todellisuudessa ole kuitenkaan se, että vanhimmat ja vetypitoisimmat tähdet olisivat syntyneet lähempänä sitä kuviteltua "alkuräjähdystä", jota nykykosmologia on ryhtynyt palvomaan. 

 
Kolmannen kosmologian käsitys asiasta on, että näitä erilaisia tähtien koostumia on olemassa ja syntyy kaiken aikaa ja kaikkialla, mutta ne ovat ympäristöstään riippuvia ja paikallisesti vaihtelevia omista "galaktisista olosuhteistaan" riippuen. Missä vain esiintyy aktiivisia galakseja ja kvasaareja ja syntyy siten näiden giganttisia suihkupurkauksia, siellä saavat alkunsa sekä alkuvaiheessa kaikkein vetypitoisimmat pitkäikäiset tähdet että myös hieman myöhemmin raskaampia alkuaineita sisältävät tähdet.

 
Tämä järjestys johtuu siitä, että tähdet muodostuvat hyvinkin erikokoisina ja suurimmat raskaat tähdet elävät vain lyhyen elämän räjähtäen piakkoin supernovina. Supernovien jäänteistä sitten syntyykin jo "raskaammin rikastettua" uutta tähtien sukupolvea. Olen tässä sen kannalla, että nykyinen käytäntö puhua "tähtipopulaatioista" on hyvin kyseenalaisesti värittynyt ”oletetun kertasynnytyksen vääristämän mielikuvan" suuntaan.

______________

 

Verkkolehden "Tekniikka ja Talous" uutinen kertoo:

 

Avaruudesta löytyi tulikuumaa kaasua yllättävästä paikasta 

Kuva 3.







Läheltä Linnunradan keskustaa löytyy tulikuumaa kaasua. Löytö oli tutkijoille yllätys, sillä yleensä tähtien välinen pöly ja kaasu on hyytävän kylmää.   »

Kolmannen Kosmologian omalta näkökannalta se ei ole lainkaan yllättävää, jos galaksien keskeltä, valtaisien keskus-musta-aukkojen läheisyydestä, löytyy tämän teorian itsensä asettamusten mukaista "uutta" ja siten ehkä vielä jäähtymätöntä ainesta. Vaikka on tietysti muitakin selitysmahdollisuuksia ehkä joidenkin törmäystapahtumien tai muun vielä tutkimattoman prosessoinnin tuloksena. Asiaa on vielä tarkisteltava ja  tutkittava lisää. 

Lisäksi voidaan todeta, että esimerkiksi oman Aurinkomme korona on yli miljoonan asteen kuumuudellaan aiheuttanut myös päänvaivaa tutkijoille. Nykyään ajatellaan lämpötilan aiheutuvan "mikroflarejen" pumppaamasta säteilylämmöstä, joka kuumentaa koronan.

 

_______________ 

 

Higgsin bosonin löytämisestä ja massan yleisen selityksen  puuttumisesta edelleen -- perinteisen astrofysiikan ja standardimallin fysiikan pohjalta. 

 
Aloitan aiheen käsittelyn lainauksella TIEDE-lehden blogistin Syksy Räsäsen kommentaarilla: 


"Higgs on viimeinen luotettavissa kartoissa oleva saari matkalla tuntemattomille merille... 

On satoja ehdotuksia siitä, mitä Standardimallin tuolla puolen on eli millaisia hiukkasia ja vuorovaikutuksia tulee vastaan LHC:n jatkaessa matkaansa. Niiden tutkimisesta tekee yhtä lailla kiehtovaa ja turhauttavaa se, että ei tiedetä mikä malli olisi oikea. Joidenkin vaihtoehtojen mukaan LHC ei näe mitään poikkeamia Standardimallista vaikka se jauhaisi 20 vuotta, monissa malleissa aarteiden olisi odottanut jo löytyvän.

Eniten kannatusta saanut vaihtoehto on Standardimallin supersymmetrialla varustettu laajennus." 

Saman lehden keskusteluissa "Higgsin hiukkasesta", esiintyy myös nimimerkki "Lentotaidoton", joka sanoo: 

"Higgsin partikkelilla EI OLE mitään roolia massamekanismissa. Higgsin kenttä antaa perushiukkasille massan. Sen tähden halutaan ymmärtää kenttää eikä partikkelia. Massa ei synny siitä, että jokin liikkuisi suhteessa Higgsin kenttään. Aivan samaan tapaan kuin valon nopeus ei riipu siitä kuka mittaa ja missä koordinaatistossa ja millä nopeudella.

Kumma kyllä, itse Higgsin partikkelin massa ei tule kokonaan Higgsin kentästä. Higgsin partikkelin massalla ei ole yksittäistä, yksinkertaisesti ymmärrettävää lähdettä. Pulmallista on vain sen pieni massa – ja tämä suuri pulma tunnetaan nimellä hierarkiaprobleema." 

____________________




Higgsin vakiinnutettua tulkintansa standardimallin täydentävänä osanaon käynyt selväksi, että sen löytyminen CERN:in suurella törmäyttimellä,  vastasi kyllä siihen tarpeeseen, joka sille oli varattu W ja Z bosonien massan "antajana", jotta itse tuo fysiikan valtavirran vaalima malli "standardimalli" voitaisiin edelleen säilyttää.

Varsin seikkaperäisen, ja sinänsä kiinnostavasti kirjoitetun, teoksen on tästä aiheesta julkaissut suomeksi Tähtitieteellinen yhdistys URSA 2015. Kirjan kirjoittaja on Sean Carrol ja sen nimi on (epäonnistuneesti) "Maailmanlopun hiukkanen". Voin suositella niille, jotka haluavat tarkalleen tietää, kuinka teoria ja tutkimuskäytäntö ovat edenneet.

Itsellenikin kirjan lukeminen antoi uutta varmuutta edetä tällä omalla tielläni. Tämän tien kulkemisen loppupäässä tulee tilanne, jossa uuden mallin tultua kaikilta puoliltaan siten valmiiksi, että sen "voi luovuttaa käsistään kokonaisena" ja itsessään täydellisenä mallina, tulee tehtävänä olemaan koko tuon Higgsin massaa antavan mekanismin korvaaminen sillä paljon yksinkertaisemmalla -- ja toivon mukaan oikeammalla -- mallilla jota tässä kirjoitussarjassa pyritään rakentamaan. Mutta sen seuraava vaihe on nyt tekeillä ja tulee esittelyyn sitten 20.Blogin valmistuessa myöhemmin keväällä 2018.

Nyt 20. Blogin valmistuttua on todettava sen käsittelevän "kosmologisen punasiirtymän" ongelmaa, jonka probleeman tämä blogi toivoakseni jo ratkaisee -- ainakin periaatetasolla. Niinpä sekä tuohon itse "massaongelmaan" että myös jo pitempään kaavailtuun kenttien rakentumisen dynamiikkaan ja niiden "atomistiseen kvanttirakenteeseen" on vielä saatava uutta selvyyttä. (Mutta kyllähän näistä suuren luokan astrofysikaalisista tapahtumista ja niiden mekanismeista aina uutta tutkimusaihetta tulee edelleenkin riittämään).
________________





Tässä kirjoitussarjassa olen hahmotellut jo perusteissaan täysin erilaista massan synnyn mekanismia. Uusien perusteiden ja uudenlaisen materian kyberneettiseen kiertokulkuun pohjaavan kosmologian yleiskuvan ohella, käy selväksi, että varsin monet vallitsevan oppikäsitteistön käsitteet tulevat joko muuttumaan tai vieläpä täysin korvautumaan paremman yhtenäisen fysikaalisen kosmisen maailmankuvan synkronisilla käsitteillä.
Nyt kuitenkin voin todeta sen, että tässä uudessa kosmologiassa ei tarvita varsinaisesti omaa erillistä "higgsin mekanismia tai kenttää". 3. Kosmologia sisältää jo olennaisena osanaan sen, että juuri kenttien vaikutus, niiden "kietoutuminen", aiheuttaa havaitut paradoksit niin sanotun "pimeän massan" roolissa, kosmisten ilmiöiden selittäjänä.
Ja toisaalta nyt vallitsevan kosmologian "valuviat" ovat saaneet aikaan virheellistä uskoa äärettömään laajenemiseen itse aineellisissa kosmisissa objekteissa, vaikka kyse on todellisuudessa vain paikallisista muutoksista ja hetkellisistä "laajentumisista" eri puolilla kosmosta käynnissä olevissa ikuisissa kosmisen kierron prosesseissa. Ja perustana oleva "kosmologinen punasiirtymä" on todellisuudessa itse valoon (säteilyyn) liittyvä energian menetys- eli jäähtymisilmiö, joka siis EI PERUSTU dopplerefektiin, kuten on yleisesti ollut tapana tätä tulkita (jossa seikassa jo itse Hubble aikanaan varoitti hätäilemästä). Mutta jatkoa tästä aihepiiristä tulee seuraavassa 16. Blogissa.

______________________

 

Uutta innostusta mahdollisten "arkaaisten" gravitaatioaaltojen löytymisestä

 
Tähdet ja Avaruus: kirjoittaja Syksy Räsänen,
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua, Kosmologia

 

Portaat muinaiseen maailmaan: askelma 3

"Tulos näyttää juuri oikealta: BICEP2:n näkemät B-moodit voisi selittää magneettikentillä ilman ainuttakaan gravitaatioaaltoa. Selitys on houkutteleva, koska ainakin pienempiä kosmisia magneettikenttiä on olemassa.

Sekä magneettikentät että gravitaatioaallot selittävät BICEP2:n havainnot hyvin, joten eron tekemiseksi niiden välillä pitää verrata lisäksi joihinkin muihin havaintoihin. 

Planck-satelliitin äärimmäisen tarkat kosmisen mikroaaltotaustan mittaukset ratkaisevat kiistan. Magneettikentät eivät muuta vain kosmisen mikroaaltotaustan polarisaatiota, ne myös vaikuttavat sen lämpötilaan. Toisin sanoen sen lisäksi, että magneettikentät muuttavat eri suunnista tulevan valon polarisaatiota, ne myös muuttavat sen kirkkautta, niin että taivaalle syntyy tietynlainen kuvio. 

Mikroaaltotaivaalle BICEP2:n havainnot selittävistä magneettikentistä syntyvä kuvio on erittäin heikko, lämpötilan muutos on alle sadasmiljoonasosan suuruinen. Planckin mittaukset ovat juuri ja juuri tarpeeksi tarkkoja, että se pystyisi tällaisen kuvion erottamaan, mutta sitä ei näkynyt. Magneettikentät eivät siis voi olla BICEP2:n B-moodeista vastuussa, ainakaan yksinään.

Eksoottisempi tapa saada aikaan B-moodeja ilman gravitaatioaaltoja on kosmiset säikeet. Kosmiset säikeet ovat kappaleita, jotka ovat lähes kaksiulotteisia: ne ovat tyypillisesti paljon protonin läpimittaa ohuempia, mutta niiden pituus voi olla miljardeja valovuosia. Ei tiedetä, onko kosmisia säikeitä olemassa. Mutta jos niitä on, niin niiden valtava tiheys vaikuttaa sekä kosmisen mikroaaltotaustan polarisaatioon että lämpötilaan."


Mutta on jopa hyvin mahdollista, kuten eräät tulokset viittaavat, että koko kohu saattaa olla esimerkiksi seurausta "kosmisten supernovajäänteiden" aiheuttamien hiukkaspilvien säteilyyn aiheuttamasta polarisaatioilmiöstä. Tämän pitäisi selvitä Esan Planck luotaimen tulosten paremmasta analyysistä, joka on parhaillaan käynnissä, jatkuen lokakuuhun asti.

------------




Mutta, kuten alan harrastajat hyvin tietävät esimerkiksi "supersäieteoriasta", tai sen edellyttämistä "superpartnereista" tai vastaavista 'eksoottisuuksista' EI OLE saatu minkään laista näyttöä tai varmistusta. On todennäköistä, että tältä sunnalta ei evidenssiä koskaan tullakaan löytämään. 3. Kosmologia on jo tehnyt huomionarvoisia ehdotelmia ja maallinnus hahmotelmia parempien perusteiden käyttöön ottamiseksi, joten jatkamme tätä edelleen.
 

Tähän palaamme 16. Blogissa...


_____________________

Uuden kosmologian lähtökohdat massan ja

gravitaation perusteissa ovat erilaiset

 

"3. Kosmologian" näkökulmasta ja sen perusteista lähtien tulee mieleen Shakespearen näytelmän nimi "Paljon melua tyhjästä". Tämän teorian omat lähtökohdat massaongelmaan ovat aivan toisella pohjalla, kuten tähän blogisarjaan tutustuneet ovat tietysti havainneet. 

Kuten 1-4 blogeissa ja pitkin matkaa monissa muissakin (kuten 8.) on jo monin tavoin ja melko perusteellisesti selvitelty, ovat massan muodostuksen olemus, sekä sen dynaamisen rakenteen alkuperä ja jopa mekanismi, jo tämän teorian lähtökohdissa, varsin toisenlaiset.

Mutta ei tässä ole suinkaan ollut kyse pelkästään allekirjoittaneen "keksimishaluista", vaan olen toden teolla jo vuosikymmenien asian harrastamisella, päätynyt perustelluin loogisin johtopäätelmin tämän (tähän saakka ratkaisemattoman) problematiikan, aivan uudenlaiseen ratkaisuun. Tämä on kohdallani johtanut siihen, että olen pakottanut itseni myös täysin uusiin ratkaisumalleihin peruskysymyksistä lähtien. 

Hahmottelemaani kosmologiseen malliin sisältyy monia täysin nykykäsitysten "virallisen version" vastaisia -- tai ainakin siitä oleellisesti poikkeavia -- ja myös uusia periaatteita. Totean tässä muutamia niistä, jotta selviäisi myös se, miksi 3. Kosmologia ei edes tarvitse mitään "Higgsin mekanismia" tai hiukkasta. 

1. Luettelon voi alkaa siitä, että uudessa kosmologiassa ei ole olemassa mitään aineen ja antiaineen epäsymmetrian ongelmaa.

2. Tämä perustuu yhtäältä siihen, että uusi teoria katsoo, ettei mitään sellaista "yhtä ja ainoaa aineen alkusyntyä" ei koskaan tapahtunut, jota taas "Big Bang-teoria" pitää lähtökohtanaan. 


3. Perusteellinen pohdinta ja erilaisten ratkaisumallien etsiminen on johtanut 3. Kosmologian myös sille näkökannalle, että niin kutsuttua "heikkoa ydinvoimaa" ei ole lainkaan olemassa siinä merkityksessä, jossa se on nykyteoriassa postuloitu. Samojen perustelujen pohjalta ei ole myöskään mitään tarvetta niin kutsutun "symmetriarikon" käsitteelle. 

4. Tarvetta ei ole myöskään erityiselle "kvarkkiteorialle", koska 3. Kosmologian atomiytimet koostuvat oman määritelmänsä mukaan e-olioista, jotka ovat protoneissa ja neutroneissa muodostaneet tässä teoriassa ominaiset rakenteensa ja dynaamiset muotonsa. 


5. Tämän luettelon lopuksi voin vain todeta, että uusi teoria esittää materian perusrakenteen sellaisen mallin, että se on aivan oleellisesti yksinkertaisempi (ja perusluonteisempi) kuin mitä standardimalliin ja muuhun nykyteoriaan perustuvat alati monimutkaistuvat mallinnukset esittävät. 

6. Lisäetuina 3. Kosmologian kautta saadaan vastaukset ja ratkaisumallit lähes kaikkiin niihin valtaisiin (ja ratkaisemattomiin) ongelmiin, joita nykyfysiikka ja kosmologia ovat täynnään. 

7. Uusi teoria luo siis edellytykset kosmologian (ja myös fysiikan) uuteen kehitysvaiheeseen. Kaikki tämä edellyttää omaksumaan uudenlaisen kokonaiskäsityksen, jonka oleellinen määritelmä on, että maailmankaikkeudessa toimii materian ääretön ja itseohjautuva suuri kiertolulku, jota tässä teoriassa nimitetään käsitteellä "Kosminen Kybernetiikka". 

8. Totean vielä tämän jakson lopuksi, että tämän blogisarjan kuluessa on esitetty uudet ratkaisumallit nykykosmologian päivänpolttaviin, jopa tieteen kehityksen jarruina oleviin perusongelmiin, kuten pimeän aineen ja energian ongelmat. Sarjan alkupuolella on ratkaistu ennen esittämättömällä tavalla massan ja myös itse gravitaation syyperäiset ongelmat.


Linkki 3. Blogiin:
 
3. Kosmologia : KOSMOLOGIA 3
 

_________________


Nyt vaikuttaa siltä, että ainakaan tähän jaksoon, ei voine enää enempää "sulateltavaa" rakentaa. Joten toivon, että nekin, jotka ehkä tulevat lukeneeksi tämän osion ensin, tutustuisivat rauhassa myös koko aiemman 14 blogin jo melko laajaan 'teoriatuotantoon'. 

Viihtymistä vain tämän aihepiirin kuvaamien probleemien parissa. Näkemiin toistaiseksi! 31.10.13 M.K.

 ...jatkuu 16. Blogissa ... 

 

Dynaaminen Jaksollinen Järjestelmä - Wikipedia