Kolmas Kosmologia
blogi 23
Gravitaation perusperiaatteet.
Neutriinokenttä on se, josta muut kentät muodostuvat.
Massakato oli 1930-luvulla se ilmiö, josta pääteltiin neutrinot ja alettiin
nimittämään niitä hiukkasiksi. Todellisuudessa ne ovat peruskentän säikeitä, joita sitoutuu ainehiukkasten yhtyessä – tai vapautuu niiden hajotessa.
Vaikka tässä oli nähtävissä materian ja kentän vuorovaikutus – ja myös massan
muodostumisen perusilmiö, ei tästä osattu tehdä tarpeellisia päätelmiä.
LAINAUS:
”Tähden romahduksessa vapautuva energia vapautuu lähes kokonaan neutriinoina. Neutriinot saattavat paineellaan itse
leimahduksen alkuun Supernovasta 1987A havaittiin neutriinopulssi (n. 20 neutriinoa)
Oli sopusoinnussa teorioiden kanssa.”
Wolfgang Pauli ”Olen tehnyt sellaista, jota kenenkään teoreetikon ei tulisi tehdä:
keksinyt hiukkasen, jota ei voida havaita!”
(Maalampi Wikipedia artikkeli).
Koska massan muodostumisen perusperiaatetta – sinänsä – ei edes vieläkään ole kyetty
esittämään kaiken kattavalla tavalla, esitän seuraavassa siihen johdattelevan ”hypoteesi
rakennelman”.
Kaikki massa rakentuu neutriinosäikeistä.
Elektronit ovat kvantittuneita neutriinokierukoita. Niillä on spin, jonka
kiertosuunta, antaa niille joko miinus – tai plus ominaisuuden. Se voidaan
ilmaista suhteessa ulkoiseen kenttään –tai sitoa liikesuuntaan.
Elektronit ja positronit yhtyvät käytännössä usein fotoneiksi. Fotonimuoto omaa
sille tyypilliset ”kumoutuneet elektronimassat”. Fotonien olemus on, ettei se
omaa ns lepomassaa. Mutta siirtyessään kenttänopeudellaan, se voi omata niin sanotun liikemassan eli energian.
Universaalin Neutriinokentän ensimmäinen ”kvanttitaso” on elektroni – positroni – fotonitaso,
joka tuottaa lukemattomia eri ilmiöitä kosmoksen eri tasoilla.
Toinen kvanttitaso on varsinaisen atomistisen aineen, protonitaso, joka
muodostaa myös yhdistelmiä ja ”välitiloja” elektronitason kanssa. Selvin
seuraus yhteistilasta ovat neutronit, protonien ja elektronien yhtyminä.
Protonitason perusta on, että se tuotetaan galaksiytimien mustissa- aukoissa ja
vastaavissa SUURPAINETILOISSA. Protonit syntyvät siten, että kaksi positronia
puristuu ”kaksoseksi” ja kvanttitilan LUKITSEE protoniksi yksi suurienerginen
elektroni. Kun protoni on näin saanut oman kvanttitilansa, siitä tulee erittäin
kiinteä ja pysyvä.
Neutronien ollessa ”välittäjiä” näiden kvanttitilojen aineeksi muuttumisen
yhdistämisprosessissa, ne puolestaan ovat – aineen ulkopuolella – hyvinkin epäpysyviä
ja hajoavat vapaassa tilassa noin 10-15 minuutissa protoniksi ja elektroniksi.
Kolmas kvanttitaso on oikeastaan alkuaineiden jaksollinen järjestelmä.
Ja neljäs kvanttitaso on molekyyli eli kemiallinen taso.
JA NYT SIIHEN GRAVITAATION SYNTYTAPAAN
Gravitaation perustan luovat protonit, jotka omaavat sisäisen kyvykkyyden ”kierrättää
neutriinokenttää” itsensä läpi. Tämä ominaisuus on peräisin siitä epätasapainosta,
jonka ne ovat saaneet jo muodostuessaan kovassa paineessa galaksin ytimissä.
Kuten tiedämme, aineen massan muodostavat protonien ja neutronien yhteinen
skaalautuva massa, jonka määrää muutokset määrittävät painon eli massavaikutuksen.
Protonien (neutronien) kautta siis saadaan gravitaatio mukaaan samaan ”kvanttirintamaan”
kuin muutkin fysiikan perusvoimat.
Suhteellisuusteorioitaan muotoillessaan Einstein mainitsi myös ”kenttien painon”.
Kenttien painoa voidaan arvioida ja hahmottaa niiden kiertymisen eli ”kaareutumisen”
mukaan. Ja tuo kenttävaikutus on se, joka aiheuttaa galaksien ulko-osien
ihmetystä herättäneen kiertonopeuden.
On siis ajan haaskausta etsiä vuosikymmeniä ”pimeää ainetta”, jota ei tarvita
minkään ”selittämiseen”.
Kun tiedetään, että gravitaatio perustuu massan määrään ja toisaalta
kappaleiden väliseen etäisyyteen, niin tässä esitetty protonikohtainen ”yksikkögravitaatio”
riittää ratkaisemaan tuon suuren perusongelman.
Se, onko gravitaatio ”voima” jääköön itse kunkin pääteltäväksi. Kuitenkin sen
protonikohtainen – ja lineaarisesti kasvava – määrävaikutus summautuu ja tuon summautumisen nimeäminen ”voimaksi”
on ihan paikallaan. Vaikutus se joka tapaksessa on, kuten kaikki jo kokemuksesta tiedämme.
LOPPUTOTEAMUS
Kun niin sanottu ”pimeä aine” on nyt saatettu katoamaan, teemme saman tempun
vielä niin kutsutulle ”pimeälle energiallekin”. On nimittäin tosiasia, että
nykyään kuviteltu ”maailamnkaikkeuden laajeneminen” kuuluu niiden kuvitelmien
joukkoon, joita ei olisi koskaan pitänyt esittääkään.
On täysin perusteetonta olettaa, että kosminen punasiirtymä johtuisi ”kaikkeuden
laajenemisesta”. Asialle ei ole mitään fysiikan lakeihin tai muuhunkaan
logiikkaan perustuvaa AITOA SYYTÄ. Koska mitään Big Bang tapahtumaa ei ole
koskaan ollut, ei tällaiselle spekulaatiolle pitäisi uhrata ajattelunsa
rajoitettua kapasiteettia.
Se on täysin selvää, että jos on liian lähellä isoa tulta, niin siirtyminen
siitä kauemmaksi tuntuu viileämmältä. Samat termodynamiikan lait pätevät myös
valoon ja muuhun energiaan. Niinpä toteamme vain, että tuo kosminen
punasiirtymä toteuttaa sen, että alkuperäisestä fotonipaketista jäähtyy ensin
sen pisimmät aaltoalueet ja ajan oloon (joka vastaa matkaa) fotonien sisäinen
rakenne muuttuu niin, että alkuperäiseltä ’gamma-alueelta’ siirtyy näkyvän
valon suuntaan myös jäähtynyttä säteilyä, joten valo näyttää ’säilyvän’ melko
samanlaisena, vaikka se on lähtöisin hyvin eri etäisyydeltä.
Toisin sanoen mitään suurta (90 %) tai vastaavaa massakatoa ei ole olemassa.
15.02.2024 MK
