KOLMAS KOSMOLOGIA 26

KOLMAS KOSMOLOGIA 26 

Blogi 26

 

GRAVITAATION JA MASSAN TAUSTA ON  NEUTRIINOKENTTÄ

Neutriinosäteily on kaikkialla kosmoksessa tapahtuvan materian muutosprosessin seurausta. Tuo muutosprosessi on kosmisen kiertokulun itseohjautuvan toiminnan olennainen osa.
Neutriinosäteily on perustaltaaan suoraviivaista ja se antaa valolle sen suoraviivaisen kulun kosmisen alustan.

Neutriinokentän olemukseen kuuluu, että se luo itsestään koostuvia kvanttirakenteita.
Näitä ovat elektronit ja positronit, joista puolestaan yhdistelmänä syntyvät valon fotonit.
-- Yhksi elektroni koostuu noin puolesta miljoonasta -- miljoonasta neutriinosta.  
Fotonit ovat yhtyneitä elektronin ja positronin kvantittuneita rakenteita, joilla on nopeutensa C, joka on sama kuin neutriinokentän oma sisäinen nopeus.

NEUTRIINON JA PROTONIN VUOROVAIKUTUS LUO MASSAN

Neutriinosäteily on perustaltaan suoraviivaista, paitsi kun protonit hieman poikkeuttavat sitä.
-- Tästä poikkeutuksesta johtuu gravitaatio, joka on protonikohtaista sen rakenteesta johtuen.
-- Tätä poikkeutusta Einstein kutsui ”kaarevuudeksi” ja siis gravitaation kaareuttavan avaruutta.
-- Mitä enemmän ainetta on koossa – sen enemmän avaruus sen ympärillä kaareutuu.
-- Se miksi tästä syntyy vetovoimaa massojen välille johtuu siitä, että protonit suuntaavat
    neutriinosäteilyä oman spin-akselinsa – eli napojensa suuntaan.

Tästä syntyy se heikko – protonikohtainen voima – joka voi aineen kasaantuessa muuttua           valtaisaksi vetovoimaksi, kuten mustissa aukoissa tapahtuu.

Musta aukkojen tila syntyy, kun protonikohtaiset ”mini pseudopallot” yhtyvät. Tällöin nuo jopa säännöllisesti galaksien ytimissä esiintyvät painovoimakeskittymät muuttuvat kokonaan yhtyneiksi pseudopallorakenteiksi.
Tuo yhtynyt pseudopallorakenne on materian ja neutriinokentän yhteistoiminnan perusta. Se on voimatekijä, joka mahdollistaa – ja toteuttaa materian kosmisen itseohjautuvan kiertokulun.

ALKUAINEIDEN JAKSOLLINEN JÄRJESTELMÄ

JAKSOLLINEN JÄRJESTELMÄ syntyy tarpeesta luoda ja ylläpitää materian kosmista olemassaoloa tähdissä ja galakseissa niin, että havitsemamme maailmankaikkeus voisi toimia kaikissa lukemattomissa asteissaan ja muodoissaan.
-- Tätä kokonaisuutta voi hyvällä syyllä kutsua materian kyberneettisen kiertokulun itseohjaavaksi järjestelmäksi.


 PROTONIEN LUOMINEN

Protonin rakenne on sellainen, että se koostuu 2 positiivisesta ja 1 negatiivisesta ”elektronista” tai e-hiukkasesta. Sen rakenteen mahdollistaa se, että se syntyy
MUSTA-AUKOSSA, jossa giganttinen paine saa kaksi ’positronia’ yhdistymään niin sanotuksi kaksoseksi (joiden analogiaa löytyy kiderakenteiden ’kaksosista’).

Tällöin, jotta protoni saisi sen pysyvän kiinteän rakenteen, nuo 2 positiivista e-oliota lukitaan yhteen yhden suurienergisen e miinus olion avulla. Kun tuo kaksostila on saavutettu ja lukittu pysyväksi, se tekee protoneista lähes ’ikuisia’.

Mutta jotta syvempi jaksollinen järjestelmä voisi syntyä, tarvitaan protonitila, joka on neutraali, ja jolla on kyky toimia protoneja yhteen sitovana ’vaihtotekijänä’. Näin on synnytetty neutroni, joka on protonin ja elektronin ’löyhä’ yhdistelmä.

NEUTRIINOKENTÄN KVANTTIRAKENNE.

Kun muistetaan, että jo Mendelejev halusi ottaa etteri käsitteen osaksi jaksollista järjestelmää, niin on nykytiedon pohjalta mahdollista kuvata koko universumia koskeva yleinen ”materian kvanttijärjestelmä”.

Edellä on jo esitetty alustavasti kuinka neutreiinokentän kvanttirakenteesta syntyy aineen perusta protonin ja elektronin, sekä fotonien muodossa. Nyt tarvitaan aineen välittävä rakennemuoto – ennen tähtien ja galaksien rakenteiden selvitystä. Ja tuo muoto on juuri ”alkuaineiden jaksollinen järjestelmä”.

KOSKA JAKSOLLINEN JÄRJESTELMÄ on jo sinänsä tuttu ja tunnettu, ei tässä ole aihetta siihen enempää puuttua.
Kun toisaalta tähtien synty ja kehitystapahtumat ovat myös jo kohtuullisen hyvin tiedossa, voidaan hyvin perustein tarkastella astrofysikaalisesti itse loputtoman galaksiavaruuden olemusta ja sen tieteellistä problematiikkaa.

GALAKSIAVARUUDESTA puhuttaessa on päällimmäiseksi noussut niin sanottu ”pimeän aineen” ongelma. Onko kyse todellisesta vai näennäisestä? Sitä nyt pohtimaan..

 1. Keplerin lait eivät sovellu, ellei oteta koko galaksin massaa huomioon. Ja kun se on tehty, ei galaksien ulko-osien kiertoliike enää vaadi muuta selitystä.

2. Lisämahdollisuus on myös se, että galaktisen materian rotaatio todennäköisesti  lisää gravitaation vaikutusta. Tämä liittyy siihen, että liikkuvalla materialla on enemmän jatkavuutta eli hitautta, joka on verrannollista gravitaatioon.

MK 24.9.2025.