KOLMAS KOSMOLOGIA 26

KOLMAS KOSMOLOGIA 26 

Blogi 26

 

GRAVITAATION JA MASSAN TAUSTA ON  NEUTRIINOKENTTÄ

Neutriinosäteily on kaikkialla kosmoksessa tapahtuvan materian muutosprosessin seurausta. Tuo muutosprosessi on kosmisen kiertokulun itseohjautuvan toiminnan olennainen osa.
Neutriinosäteily on perustaltaaan suoraviivaista ja se antaa valolle sen suoraviivaisen kulun kosmisen alustan.

Neutriinokentän olemukseen kuuluu, että se luo itsestään koostuvia kvanttirakenteita.
Näitä ovat elektronit ja positronit, joista puolestaan yhdistelmänä syntyvät valon fotonit.
-- Yhksi elektroni koostuu noin puolesta miljoonasta -- miljoonasta neutriinosta.  
Fotonit ovat yhtyneitä elektronin ja positronin kvantittuneita rakenteita, joilla on nopeutensa C, joka on sama kuin neutriinokentän oma sisäinen nopeus.

NEUTRIINON JA PROTONIN VUOROVAIKUTUS LUO MASSAN

Neutriinosäteily on perustaltaan suoraviivaista, paitsi kun protonit hieman poikkeuttavat sitä.
-- Tästä poikkeutuksesta johtuu gravitaatio, joka on protonikohtaista sen rakenteesta johtuen.
-- Tätä poikkeutusta Einstein kutsui ”kaarevuudeksi” ja siis gravitaation kaareuttavan avaruutta.
-- Mitä enemmän ainetta on koossa – sen enemmän avaruus sen ympärillä kaareutuu.
-- Se miksi tästä syntyy vetovoimaa massojen välille johtuu siitä, että protonit suuntaavat
    neutriinosäteilyä oman spin-akselinsa – eli napojensa suuntaan.

Tästä syntyy se heikko – protonikohtainen voima – joka voi aineen kasaantuessa muuttua           valtaisaksi vetovoimaksi, kuten mustissa aukoissa tapahtuu.

Musta aukkojen tila syntyy, kun protonikohtaiset ”mini pseudopallot” yhtyvät. Tällöin nuo jopa säännöllisesti galaksien ytimissä esiintyvät painovoimakeskittymät muuttuvat kokonaan yhtyneiksi pseudopallorakenteiksi.
Tuo yhtynyt pseudopallorakenne on materian ja neutriinokentän yhteistoiminnan perusta. Se on voimatekijä, joka mahdollistaa – ja toteuttaa materian kosmisen itseohjautuvan kiertokulun.

ALKUAINEIDEN JAKSOLLINEN JÄRJESTELMÄ

JAKSOLLINEN JÄRJESTELMÄ syntyy tarpeesta luoda ja ylläpitää materian kosmista olemassaoloa tähdissä ja galakseissa niin, että havitsemamme maailmankaikkeus voisi toimia kaikissa lukemattomissa asteissaan ja muodoissaan.
-- Tätä kokonaisuutta voi hyvällä syyllä kutsua materian kyberneettisen kiertokulun itseohjaavaksi järjestelmäksi.


 PROTONIEN LUOMINEN

Protonin rakenne on sellainen, että se koostuu 2 positiivisesta ja 1 negatiivisesta ”elektronista” tai e-hiukkasesta. Sen rakenteen mahdollistaa se, että se syntyy
MUSTA-AUKOSSA, jossa giganttinen paine saa kaksi ’positronia’ yhdistymään niin sanotuksi kaksoseksi (joiden analogiaa löytyy kiderakenteiden ’kaksosista’).

Tällöin, jotta protoni saisi sen pysyvän kiinteän rakenteen, nuo 2 positiivista e-oliota lukitaan yhteen yhden suurienergisen e miinus olion avulla. Kun tuo kaksostila on saavutettu ja lukittu pysyväksi, se tekee protoneista lähes ’ikuisia’.

Mutta jotta syvempi jaksollinen järjestelmä voisi syntyä, tarvitaan protonitila, joka on neutraali, ja jolla on kyky toimia protoneja yhteen sitovana ’vaihtotekijänä’. Näin on synnytetty neutroni, joka on protonin ja elektronin ’löyhä’ yhdistelmä.

NEUTRIINOKENTÄN KVANTTIRAKENNE.

Kun muistetaan, että jo Mendelejev halusi ottaa etteri käsitteen osaksi jaksollista järjestelmää, niin on nykytiedon pohjalta mahdollista kuvata koko universumia koskeva yleinen ”materian kvanttijärjestelmä”.

Edellä on jo esitetty alustavasti kuinka neutreiinokentän kvanttirakenteesta syntyy aineen perusta protonin ja elektronin, sekä fotonien muodossa. Nyt tarvitaan aineen välittävä rakennemuoto – ennen tähtien ja galaksien rakenteiden selvitystä. Ja tuo muoto on juuri ”alkuaineiden jaksollinen järjestelmä”.

KOSKA JAKSOLLINEN JÄRJESTELMÄ on jo sinänsä tuttu ja tunnettu, ei tässä ole aihetta siihen enempää puuttua.
Kun toisaalta tähtien synty ja kehitystapahtumat ovat myös jo kohtuullisen hyvin tiedossa, voidaan hyvin perustein tarkastella astrofysikaalisesti itse loputtoman galaksiavaruuden olemusta ja sen tieteellistä problematiikkaa.

GALAKSIAVARUUDESTA puhuttaessa on päällimmäiseksi noussut niin sanottu ”pimeän aineen” ongelma. Onko kyse todellisesta vai näennäisestä? Sitä nyt pohtimaan..

 1. Keplerin lait eivät sovellu, ellei oteta koko galaksin massaa huomioon. Ja kun se on tehty, ei galaksien ulko-osien kiertoliike enää vaadi muuta selitystä.

2. Lisämahdollisuus on myös se, että galaktisen materian rotaatio todennäköisesti  lisää gravitaation vaikutusta. Tämä liittyy siihen, että liikkuvalla materialla on enemmän jatkavuutta eli hitautta, joka on verrannollista gravitaatioon.

MK 24.9.2025.

                       

Kolmas Kosmologia 25

Kolmas Kosmologia 
25. Blogi

GRAVITAATIO JA MAGNETISMI – SYVÄ KOSMINEN LÄPÄISYJÄRJESTYS

NEUTRIINOKENTTÄ ELI LÄPÄISIJÄ

Valon ja sen vakionopeuden C  kannattaja on neutriinokenttä. Se näyttelee tärkeää osaa kosmoksen rakenteen muodostamisessa.
Tätä kenttää voidaan hyvin perustein kutsua valoeetterikentäksi, valon ’kantajaksi’.

Sen lisäksi, että neutriinokenttä mahdollistaa valon nopeuden ja välittää kosmisen  informaation, sillä on ratkaiseva rooli aineellisen materian massan muodostamisessa.

Massan muodostuminen perustuu tuon kentän kvanttiominaisuuksiin, sillä eetterillä on omat kvanttiutumiseen perustuvat ”kvanttirakenteensa”. Näihin kvanttirakenteisiin tai kenttätiloihin perustuu koko aineellisen maailman olemassaolo ja rakentuminen.

Neutriinokenttää voidaan kutsua myös Higgsin kentäksi, jos havaitaan, että on yhdestä ja samasta asiasta kyse. Se mitä tässä jää kaipaamaan, on yksikkö. Eli ovatko esimerkiksi "Planckin yksiköt" se alin erottuva yksikkötaso, josta massan eri asteiset muutokset syntyvät objektiensa mukaan skaalautuen?


MATERIAN ITSEORGANISOITUVAN JÄRJESTYKSEN PERUSTEET

Protonit ovat kaiken massan ja gravitaatiovaikutuksen aineellinen kivijalka. Mutta myös protoneilla on oma kosminen kiertokulkunsa, joka perustuu galaksien ytimien Musta-aukkoihin. Tässä luetaan ”protoneiksi” myös neutronit, joissa on elektroni.

Mustat aukot ovat kosmisia rakenteita, jotka ylläpitävät myös protonien, kuten muunkin aineen,  kosmista kiertoa avaruuden eri asteisissa ja eri kokoluokan rakenteissa.

JÄRJESTELMÄRAKENTEET

Ensin on peruskenttä, sitten valo ja elektronit. Ja sen jälkeen Protonit ja alkuaineiden jaksollinen järjestelmä. Sitten aineelliset kappaleet, planeetat, tähdet ja galaksit, sekä galaksijoukot.

Aineelle on ominaista, että sillä on sähköisiä ja magneettisia ominaisuuksia. Lisäksi sillä on massa, joka kuvaa sen suhteellista tiheyttä ja määrää.

GRAVITAATIO JA MAGNETISMI

Gravitaation lähtökohta on protonikohtainen ”kenttäläpäisy”. Siten gravitaation syy ja lähtökohta juontuu neutriinoläpäisystä, jonka kvanttiluonne saadaan siitä, että se on yhteisvaikutus aineellisten kappleiden sisältämään nukleonimäärään.

Se, miksi gravitaation vaikutus näyttää melko ’heikolta’, johtuu vain siitä, että aineen atomit ja molekyylit ovat tältä kannalta ”sikin sokin” eri suuntiin asettuneina, koska ne järjestyvät aineeseen kemiallisen ja sähkömagneettisen ”ohjeensa” mukaisesti.

Jos nukleonit voisivat olla ’samansuuntaisia’ niiden massa muodostaisi mustan aukon, mutta tämä ei ole tavanomaisissa yhteyksissä mahdollista. Se missä nuo ”tilat” ovat mahdollisia vastaa sitä – missä mustat aukot ovat mahdollisia.

Aineen magnetoiminen on sen ydinspinnien saattamista samansuuntaisiksi.
Magnetismin ”heikkous” mustiin aukkoihin verraten johtuu siitä, että aineen atomeja ei voi normaaleissa aineen tiloissa saattaa – samansuuntaisiksi --  kuten musta-aukoissa tapahtuu.

Magneeteissa samasuuntaisuus on varsin rajoitettua kemiasta johtuen, koska sähkömagnetismi on ohjaavana voimana aineen molekyylirakenteissa. Magneetti on sitä vahvempi – mitä enemmän siinä on samansuuntaisia ydin-spinnejä atomeissaan.

***

Kun esimerkiksi terästä magnetoidaan sähköisesti, vain suhteellisen pieni osa sen atomeista ja molekyyleistä voi liikkua niin, että niitä siirtyy atomin -- tai protonien enemmistön rotaationavan suhteen ”samansuuntaisiin” tiloihin, jolloin ne vahvistavat magneettien vaikutusta.

On mahdollista, että mustan aukon muodostuminen luo tilanteen, jossa jopa protonien oma sisäinen säierakenne hajoaa ja siten sen säierakenne asettuu samansuuntaiseksi. Näin loppuromahdus saa tarvitsemansa fysikaaliset edellytykset täyttymään.

Mutta kun musta-aukko muodostuu, säteilypaine ja sähkömagneettinen este poistuu ja ydinaines voi kutistua ikään kuin toinen toisensa ”sisään”. Tällöin ydinaineksen, erityisesti protonien rotaatioakselit voivat suuntautua yhdenmukaiseen suuntaan  ja niin aine voi romahtaa joko neutronitähdeksi tai mustaksi aukoksi. (Neutronitähti vaatii oman mallinsa).

PROTONIT OVAT KVANTTIGRAVITAATION YKSIKÖITÄ

Avaruuden täyttää kaikkiallinen neutriinokenttä. Se on myös se tekijä joka ylläpitää valon nopueden vakion c. Perushiukkaset, elektroni, protoni ja fotoni ovat tuon saman kentän kvanttiutumisen koostumia tai ”solmukohtia”. Tällä neutriinokentällä on loputtomasti erilaisia – kvanttiutumisen tiloja tai muotoja. Tuo kenttä omaa erittäin laaja-alaisen kyvyn skaalautua erilaisiin muotoihin, joissa se muodostaa materiaa.

Protonien kenttäläpäisy on gravitaation skaalautumisen perusta. Jokainen protoni toimii -- NEUTRIINOKENTÄN läpäisyn kokijana ja LÄPÄISY LUO MASSAN niille.
 Tästä muodostuu – protonien skaalautuessa – kun ne yhdistyvät aineeksi ja massaksi, se kaivattu yhteys, jota ei gravitaation ja kvanttiteorian välille ole tähän saakka löydetty.

AINEESSA, sen eri muodoissa, tuo yhteys ikään kuin katoaa, koska sähkömagneettiset ja kemialliset voimat ovat aineessa vallitsevia. Lisäksi aineessa atomit ja molekyylit ovat hyvinkin eri suuntiin kytekettyinä kide- ja molekyylirakenteidensa johdosta. Edelleen, kaasuissa molekyylien liike-energia estää gravitoivaa vaikutusta, vaikka ei kokonaan.

Päätyessään ”musta-aukko tilaan” protonien aineeelliset rakenteet ovat murskattuja ja niiden perussäierakenteen ollessa myös hajotettuna, protonit ovat musta-aukoissa täysin alkeisosiinsa hajonneina.

Tällöin koko protonimassan KENTTÄLÄPÄISY SUMMAUTUU ja  musta-aukko ottaa PSEUDOPALLON muodon, jossa sen GEOMETRIA eriytyy muusta avaruudesta. Tuo muoto esiintyy selkeimmillään galaksien ytimissä, supermassiivisten m-aukkojen ollessa koko galaksien muodon ja toiminnallisuuden ’moottoreita’.


GRAVITAATION KVANTTITASON SELITYS (ehdotus)

Kvanttigravitaatio ilmenee siten, että kaikki protonit (ja neutronit) ovat gravitaation massayksikköjä.
Näitä massayksiköitä voi sitten kertyä valtaisia määriä, jotka summautuvat massan kasvaessa aina edelleen. Näille massakertymille syntyy sitten tietyissä vaiheissa "superkvanttitila", jota kutsutaan eri yhteyksissä "mustiksi aukoiksi" tai "supermassiivisiksi musta aukoiksi", jos ne ovat galaksien ytimissä  keskeisessä asemassa.

Tällaiset superkvanttimuodot saavat galaksinytimissä sellaisen ominaisuuden, että ne ajoittain myös purkautuvat erittäin energisinä materiasuihkuina. Tuollaisissa materiasuihkuissa syntyy ja leviää avaruuteen sen lähettävän musta-aukon luomaa "uutta ainetta".

Oma käsitykseni on, että tuossa ilmenee se kosmisen kiertokulun oleellinen puoli, että tuhoutuvan massan ja materian tilalle luodaan uutta kyberneettisesti itseohjautuvaa materiaa ja ainetta. Tämän prosessin jatkuessa, syntyneestä uudesta materiasta lähtee koostumaan uusia tähtiä ja muuta kosmista materiaa. Ja näin kiertokulku jatkuu itseuudistuvan "luovan tuhon" kautta.


Neutriinomeri muodostaa sen avaruuden kenttätaustan, jossa valo vaikuttaa ja etenee. Neutriinoaines on sitä raakaainetta, josta kaikki muu materia ja kentät koostuvat.

Kun mietitään gravitaation heikkoutta sm voimaan verraten, luulisi ettei neutriinojen vastaava "heikkous" jäisi täysin huomioimatta? Samoin pitäisi ymmärtää, että neutriinojen vain "vasenkätinen" olemus vihjaa selvästi ilmiöön, joka muistuttaa sitä "magneettista monopolia", jota on etsitty, mutta jota ei voida löytää, koska magneetilla taas on AINA kaksi napaa, toisin kuin nyt näyttää olevan neutriinoilla.

Oma 3. kosmologiaan liittyvä kantani on, että protonit saavat massansa ”neutriinokentän” suuntaamina niin, että protoni toimii kuin pieni ”neutriinomagneetti”. Koska atomit aineessa asettuvat sekoittuneisiin tiloihin toisiinsa nähden, gravitaatiosta tulee vain heikentynyt vaikutus, joka jakaantuu epämääräisesti, se ilmenee vain heikosti jäännöstilana.

----------------------------------------------------------------------------------------

Tämä merkitsee, että protonien ”summautuessa” atomeissa ja molekyylisessa aineessa, summautuu myös gravitaatio jatkuvasti massojen kasvaessa. Siis Newtonin painovoiman teoria toimii tässä mallissa aivan mainiosti.
Mutta kun neutriinokenttä on näin saatu mukaan fysiikan teoriaperustaan, se merkitsee myös, että ”neutriinokentän” oma kvantittuminen, kuten ainakin 3 neutriinotasoa ja niiden kosminen sekoittuminen  antavat ymmärtää, se johtaa gravitaation uusiin määritysmahdollisuuksiin.

Eräs tällainen uusi määritys liittyy galaktisen ’itseiskentän’ saamaan painovoiman lisään, joka tulee juuri näistä neutriinokentän kvantti-ilmiöistä, sekä sen ja muun kenttämaterian kiertymis- ja spinilmiöistä. Tällä mallilla galaksien ulko-osien liike voidaan nyt selittää aivan ilman mitään ”pimeää ainetta” tai pimeitä hiukkasia.

Kenttäkäsitettä on nyt laajennettava niin, että neutriinot ja fotonit saavat omat oikeat roolinsa ja keskinäiset suhteensa kokonaisuuden -- ja myös massojen -- oleellisina rakenneosina.
Koska kaikki kosmisen materian muodot omaavat spin rakenteen, on myös gravitaatiolla "spin-tekijä".

***

KENTÄN MAHDOLLISTAMAT KVANTTITILAT
Neutriinoeetteri – Planckeetteri – Higgsin kenttä
-- Ovat yksi ja sama valoeetteri

SITOUTUMINEN
Kentästä saadaan materian eri tasoille - sitoutettua erilaisia määriä massallista materiaa.

Jos lähdetään aivan alimmalta tasolta, niin sillä muodostuu elektroni-positronipareista fotoneja, joita kenttä siirtää valonnopeudella C.

-- Seuraavalla tasolla, kun esimerkiksi alkeishiukkaset yhdityvät tai erkanevat, niihin SITOUTUU tai erkenee vain tarkoin rajattuja määriä eetterin kvantteja. Samalla ilmenee myös säteilyä noissa muutosvaiheissa.

-- Sitten voidaan määritellä kunkin alkeishiukkasen oma sidosmassa, joka voi purkautua, jos se kohtaa oman vastahiukkasensa.

--Seuraava taso saadaankin sitten alkuaineiden muodostumisista. Koko jaksollinen järjestelmä kuuluu siihen.

-- Kun siirrytään kemiallisiin ja aineen muodostuksen tapahtumiin, tulee mukaan oleellisena sähköilmiöt ja sähkömagnetismi.

-- Ja lopuksi, kun siirrytään kohti planeettojen ja tähtien järjestelmiä, tulee mukaan gravitaatio – tapahtumien toteuttajana.

***

GRAVITAATION SKAALAUTUVA OLEMUS
Protonikohtaisena

Gravitaatio  muodostuu perustaltaan protonien syntyessä ja niiden sitoutuessa kenttään. Kun uusi Vety eli protoni tulee luoduksi musta-aukkojen sisäosien tapahtumissa, sen muodostuminen aikaansaa neutriinokentän – läpivirtauksen – joka luo sille ”protonikohtaisen” massan.

Tuo läpivirtaus on se fysikaalinen vaikutus, joka sitten aineen kasaantuessa avaruudessa yhä suuremmiksi objekteiksi, aiheuttaa skaalautuessaan kyseisen kappaleen gravitaatio-ominaisuudet.

Samalla kun tuo neutriinokenttä kvanttiutuu protonien kautta, siitä syntyy se kaivattu kvanttigravitaatio, jota on kutsuttu siksi puuttuvaksi renkaaksi, jonka ratkaisun jälkeen voitaisiin yhtenäisteoria saada valmiiksi.

ON MAHDOLLISTA myös, että Protonit ja neutronit muodostuvat vasta niissä supersuihkuissa, joita musta-aukko sylkee navoiltaan. Tätä on vaikea arvioida, koska on mahdotonta tietää varmuudella mitä musta-aukon sisällä tapahtuu.

 

 Tarkastelin uudelleen 24.5.-25 MK

 

 

Kolmas kosmologia blogi 24

Kolmas Kosmologia
blogi 24

NEUTRIINOT JA GRAVITAATIO:

Neutriinojen merkitys fysiikan perusteissa on nyt nousemassa tapetille. Ne ovat ainoa hiukkaslaji, jolla ei ole vastakkaista spiniä olevia antihiukkasia. Kaikki neutrinot ovat "vasenkätisiä".Siinä voisi olla se syy miksi olemassaoleva aine on AINETTA eikä antiainetta juuri ole. Hyvin todennäköisesti aineen hallitseva asema saa tästä kaivatun selityksensä.
Lisäksi tarvitaan vain uusi teoria protonien ja neutronien rakenteesta.

Kun mietitään gravitaation heikkoutta sm voimaan verraten, luulisi ettei neutriinojen vastaava "heikkous" jäisi täysin huomioimatta? Samoin pitäisi ymmärtää, että neutriinojen vain "vasenkätinen" olemus vihjaa selvästi ilmiöön, joka muistuttaa sitä "magneettista monopolia", jota on etsitty, mutta jota ei voida löytää, koska magneetilla taas on AINA kaksi napaa, toisin kuin nyt näyttää olevan neutriinoilla. Jos aineen rakenteen teoriaa ei saada realisoitua, on turhaa ja kallista "tutkimusta" aina vaan edessä, eikä tuloksia saada, kun kokonaisuus ja käsitteet ovat "keksittyjä"  eivätkä voi vastata luonnon todellisuutta.

Tässä Oiva Ketosen kirjasta "Suuri maailmanjärjestys" otettua mallia, jota ei tieteessä ole pidetty yhtään minään. Itse olen tullut siihen päätelmään, että LUONTO JA KOSMOS käyttää kaikki mahdolliset muodot ja dynaamiset rakenteet, jotka vain ovat  "loogisia ja mahdollisia”.

________________________________________________________________________________


Kun avaruuden "muodoista" tehdään esityksiä, niin niistä puuttuu AINA tuo kuvaus pseudopallosta, joka on tunnettu jo 1860-luvulta saakka. Mutta, koska tieteessä pidetään tärkeimpänä päntätä päähän kaikki se, minkä jo aiemmat 'suuruudet' ovat julkaisseet 500 vuoden aikana, ja koska tieteentekijöiltä saattaa puuttua jopa tietoa tai mielikuvitusta, ei ole näissä hiukkasasioissa edetty  tieteellisesti -- jopa kymmeniin vuosiin. (Aina tietysti kehitystä on tapahtunut, mutta perusteissa on vain poljettu aina vaan samalla matolla).





______________________________________________________________________________

KOHTI UUTTA PROTONIN RAKENNETEORIAA

Tiivistettynä: kosmiset mustat aukot - erityisesti kvasaareissa ja galaksien ytimissä ovat protonitehtaita. Vain niistä löytyy sellaisia voimia, jotka puristavat kaksi positronia "kaksoseksi, joka lukkiutuu huippuenergian omaavan elektronin osallisuudella". Näin päästään eroon typeristä 1/3 osista ja voidaan lausua julki, että protoni rakentuu 2 positronin ja 1 elektronin yhtymästä.

TUO ON VAIN PERIAATEMALLI.

Yllä esitetty voidaan muotoilla niin, että kyse on vaihtoehdoista, joissa saattaisi esiintyä positronien tilalla kaksi "pionia" ja vastaava myoni. (Näillehän ei ole koskaan keksitty oikein mitään "omaa virkaa" niiden esiintymisestä huolimatta).
-- Tuon vaihtoehtona voidaan vielä ajatella, että protonissa on myös pseudopallo "bosoni", jonka lukitsee ytimeksi vastaavan energian omaava "myoni" - tai vastaava  -e olio.


Kuitenkin, kun protoni on galaksinytimessä luotu, se toimii tunnetulla tavalla - eikä hajoa.

Kun tähän ydintasolla lisätään 1 elektroni, saadaan neutroni. Ja kun tuohon protoniin ulkoisesti liittyy 1 elektroni, se on neutraali vetyatomi.

Tällainen oli 1920-luvun alkuperäinen idea varsinkin neutronin suhteen. Sitä pidettiin protonin ja elektronin yhteenliittymänä. Ja niin sitä pitäisi ajatella edelleen!

Kuten olen ”3. kosmologiassa” kaavaillut, pitäisi pseudopallomalli ottaa protonin perustaksi, jolloin on helppo nähdä, että protonin koostumus 2 yhteen valssatusta positronista ja ne yhteen sitovasta 1:stä suurenergia elektronista (muonista), on se aineen reaaliaikaisen tasapainon ’salaisuus’, jota nykytiede ei ole suostunut ”ymmärtämään”.
Aineen ja antiaineen  nykyään väitetty ”epätasapaino” on teoreettinen kömmähdys, joita moderni tiede sisältää aivan liian kanssa.
Kun tarkastellaan tuota peruskokonaisuutta, niin se kertoo, että neutraali vety on rakentunut sen ytimen (2 positronista + 1 elektronista) + ulkoisesta elektronista = vetyatomi. Siis kaksi plus hiukkasta ja myös 2 miinus hiukkasta. Siis: 2+ + (-2) = 0 Eli saimme neutraalin Vedyn!

Neutronin tapauksessa protoni on ’siepannut’ elektronin itseensä ja tämä neutraali rakenne toimii atomiytimissä myös eräänlaisena ’liimana’ ja se antaa mahdollisuuden ytimen kierrättää myös noita neutronien mukanaan tuomia elektroneja itse ytimissä.

Lisätarkastelua vielä vaatii se, että on havaittu kolmenlaisia neutriinoja, jotka voivat kosmisen kentän rakenteessa vaihdella myös toinen toisikseen.
Kun tiedetään, että alkeishiukkasten yhtyessä tai erkaantuessa syntyvät MASSAEROT ovat neutriinokentän energian lisäyksiä, kun kevyet alkeishiukkaset yhtyvät. Kun taas RASKAIDEN ytimien hajotessa ne vapauttavat niihin – tähdissä syntyessään – sitoutuneen (lisääntyneen) neutriinomassansa.

 https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwjCiNyd5vOEAxVVPxAIHX97C2kQwqsBegQIChAF&url=https%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DYHImCnhJmbk&usg=AOvVaw3bXLXdU3gCtPU1KLzp-Efs&opi=89978449


GRAVITAATION KVANTTITASON SELITYS (ehdotus)

Kvanttigravitaatio ilmenee siten, että kaikki protonit (ja neutronit) ovat gravitaation massayksikköjä.
Näitä massayksiköitä voi sitten kertyä valtaisia määriä, jotka summautuvat massan kasvaessa aina edelleen. Näille massakertymille syntyy sitten tietyissä vaiheissa "superkvanttitila", jota kutsutaan eri yhteyksissä "mustiksi aukoiksi" tai "supermassiivisiksi musta aukoiksi", jos ne ovat galaksien ytimissä  keskeisessä asemassa.
Tällaiset superkvanttimuodot saavat galaksinytimissä sellaisen ominaisuuden, että ne ajoittain myös purkautuvat erittäin energisinä materiasuihkuina. Tuollaisissa materiasuihkuissa syntyy ja leviää avaruuteen sen lähettävän musta-aukon luomaa "uutta ainetta". Oma käsitykseni on, että tuossa ilmenee se kosmisen kiertokulun oleellinen puoli, että tuhoutuvan massan ja materian tilalle luodaan uutta kyberneettisesti itseohjautuvaa materiaa ja ainetta.
Tämän prosessin jatkuessa, syntyneestä uudesta materiasta lähtee koostumaan uusia tähtiä ja muuta kosmista materiaa. Ja näin kiertokulku jatkuu itseuudistuvan "luovan tuhon" kautta.


Neutriinomeri muodostaa sen avaruuden kenttätaustan, jossa valo vaikuttaa ja etenee. Neutriinoaines on sitä raakaainetta, josta kaikki muu materia ja kentät koostuvat.

Kun mietitään gravitaation heikkoutta sm voimaan verraten, luulisi ettei neutriinojen vastaava "heikkous" jäisi täysin huomioimatta? Samoin pitäisi ymmärtää, että neutriinojen vain "vasenkätinen" olemus vihjaa selvästi ilmiöön, joka muistuttaa sitä "magneettista monopolia", jota on etsitty, mutta jota ei voida löytää, koska magneetilla taas on AINA kaksi napaa, toisin kuin nyt näyttää olevan neutriinoilla.

Oma 3. kosmologiaan liittyvä kantani on, että protonit toimivat ”neutriinokentän” suuntaajina niin, että protoni toimii kuin pieni ”neutriinomagneetti”.







Tämä merkitsee, että protonien ”summautuessa” atomeissa ja molekyylisessa aineessa, summautuu myös gravitaatio jatkuvasti massojen kasvaessa. Siis Newtonin painovoiman teoria toimii tässä mallissa aivan mainiosti.
Mutta kun neutriinokenttä on näin saatu mukaan fysiikan teoriaperustaan, se merkitsee myös, että ”neutriinokentän” oma kvantittuminen, kuten ainakin 3 neutriinotasoa ja niiden kosminen sekoittuminen  antavat ymmärtää, se johtaa gravitaation uusiin määritysmahdollisuuksiin.

Eräs tällainen uusi määritys liittyy galaktisen ’itseiskentän’ saamaan painovoiman lisään, joka tulee juuri näistä neutriinokentän kvantti-ilmiöistä, sekä sen ja muun kenttämaterian kiertymis- ja spinilmiöistä. Tällä mallilla galaksien ulko-osien liike voidaan nyt selittää aivan ilman mitään ”pimeää ainetta” tai pimeitä hiukkasia.

Kenttäkäsitettä on nyt laajennettava niin, että neutriinot ja fotonit saavat omat oikeat roolinsa ja keskinäiset suhteensa kokonaisuuden -- ja myös massojen -- oleellisina rakenneosina.

16.3.-24 MK